Tammikuu

Kongin kumahdus herättää temppelin uuteen aamuun. Vie hetken ennen kuin muistan missä olen. Aamuyön viima tervehtii paljaita jalkoja, kun kävelen hiljaa aamuhämärässä kohti meditaatiosalia. Karistan unen rippeet salin kylmää lattiaa vasten. Buddhan seesteisen hymyn alla ja lehmien laiduntaessa temppelin ympärillä suurkaupungin häly tuntuu hetken kaukaiselta. Hiljaisuuden valan rauettua useimmat kertovat paenneensa hetkeksi temppeliin työelämän paineita. “Mä en jotenkin osaa pysähtyä.” Intialainen pankkiiri pilkkoo vieressäni raivoisasti vihanneksia lounasta varten. “Ei kannata lähteä rahoitusalalle Hongkongissa. Muulle elämälle ei vaan jää aikaa.”

Ranskalainen huonekaverini kertoo työskentelevänsä PR- ja markkinointitoimistossa ja lupaa järjestää minulle työhaastattelun, kun kerron etsiväni harjoittelupaikkaa Hongkongista. En voi uskoa onneani: vetäydyn viikonlopuksi kiinalaisen vuoren huipulle hiljentymään ja tulen alas työtarjouksen kanssa. “Mun täytyy kyllä varoittaa, että työelämä on täällä sitten aika hullua.” Hymyilen. Vastasaavutetussa zen-tilassani uskon selviäväni haasteesta.

Elokuu

Kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen seison nilkkojani myöten tulvavedessä ja kiroan kantoninkiinaksi. (Kiinan kielen taitoni on ainakin joltakin osa-alueelta kehittynyt viimeisen kahden toimistossa vietetyn kuukauden aikana). Pitkäksi venyneet päivät ja kolmen tunnin työmatka tuntuvat kehossa. Silmiäni kirvelee tapeltuani päivän kiinankielisen käyttöjärjestelmän ja kuudentoista Excel-taulukon kanssa. Valuessani vettä metron lattialle alan ymmärtää, miksi intialainen pankkiiriystäväni halusi avautua työelämän paineista pilkottuaan ensin ennätystahtiin 600 porkkanaa.

Toisin kuin nimellisesti kommunistinen Kiinan kansantasavalta, aiemmin Britannialle kuulunut erillishallintoalue Hongkong edustaa kapitalismia kauneimmillaan ja karuimmillaan. Pilvenpiirtäjien ja neonvaloviidakkojen Hongkong on kaupunki, jossa kaikki on mahdollista: erillishallituksen harjoittama liberaali talouspolitiikka, vapaat markkinat ja äärimmäisen alhainen verotus mahdollistavat nopean nousun ja pääsyn Kiinan valtaville markkinoille. Raha on täällä kaiken keskiössä – ainoa menestyksen mittari. Hongkongin seitsemästä miljoonasta asukkaasta 142 000 on miljonäärejä ja 15 400 multimiljonäärejä, enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Useimmista Aasian miljoonakaupungeista poiketen Hongkongissa kurjuus ei ole silmiinpistävää. Silotellussa kaupunkikuvassa ei näy kodittomia, kerjäläisiä tai slummeja. Taivaita kurotteleva ja neonvalojen kirkkaudessa kylpevä kaupunki näyttää iltavalaistuksessa kauniilta, ihmismielen mestariteokselta. Taloudellisen menestyksen kääntöpuoli näkyy kuitenkin suljettujen ovien takana. Huoneissa, joissa asuu perheitä häkeiksi kutsutuissa kopeissa. Pitkien päivien kuluttamilla kasvoilla. Filippiiniläisissä ja indonesialaisissa kotiapulaisissa, jotka jättävät oman perheensä pitääkseen huolta toisten lapsista ja kodista 17 tuntia päivässä.

Rikkauksien tavoittelu ei ole täällä vain valheellisten tarpeiden luomaa harhaa, vaan epätoivoinen yritys saavuttaa elämän perusedellytykset. Kuilu rikkaiden ja köyhimpien välillä on suuri ja alati kasvava. Keskiluokalla ei ole juuri sen helpompaa: useimmilla ei ole täällä koskaan varaa omistaa asuntoa, sillä laitakaupungilla tavallisten kerrostalokaksioiden hinnat alkavat puolesta miljoonasta eurosta ja nousevat keskustan läheisyydessä lähemmäksi miljoonaa. Omakotitalosta ja omasta pihasta tavallinen keskiluokkainen työntekijä ei voi edes haaveilla.

Täällä työntekijää eivät suojele lait työajoista, sairaslomarahoista tai ylityökorvauksista. Tyypillinen työaika yhdeksästä kuuteen kuutena päivänä viikossa on ikään kuin ehdotus, jonkinlainen lähtöpiste. Palkattomat ylityötunnit on hyväksytty osaksi työnkuvaa. Palkkakuluissa säästetään teettämällä yhdellä työntekijällä kahden tai kolmen ihmisen työt. Korkeasta vaihtuvuudesta ei tarvitse välittää, sillä yhden uupuneen tilalle on sata tulijaa, jotka haluavat osansa kiinalaisesta unelmasta. Korkealla laadulla ei ole menestyksen tavoittelussa juurikaan merkitystä, sillä pääasia on tehdä voittoa mahdollisimman nopeasti ja halvalla.

  

Kiinalaisen “halvalla ko tekkee, niin saa sellaisen ko sattuu tulemaan” –filosofian taidonnäyte.

Lähde: South China Morning Post.

- Roosa Veijola

Kirjoittaja on Tiiman työelämävastaava ja virallinen Kiinan-kirjeenvaihtaja, joka haaveilee kahdeksan tunnin työpäivistä ja tunnustaa turvautuvansa pahimpina koti-ikävän hetkinään Kaija Koon varhaiseen tuotantoon.