Viime lauantaina humanisteille aihetta hymyyn tarjosi Kultu ry:n 20-vuotisen taipaleen juhlistaminen. Vuosijuhlat pidettiin loistokkaalla Uudella Seurahuoneella, jonne sisään astuessa oma yksinkertainen iltapukunikin alkoi tuntua alipukeutumiselta. Me vuosijuhlien ensikertalaiset astelimme sisään melkoisen nöyrinä, mutta illan edetessä Joakim Tervosesta kuoriutui esiin herrasmiehistä herrasmiesmäisin seuralainen ja oman alemmuuskompleksini sai unohtumaan mahtava juhlaseura ja tietenkin ystävämme alkoholi.

Vaikka tilaisuuden alussa valokuvissa näpötettiin vielä varsin vakavina, vähitellen pöydissä oleviin kertakäyttökameroihin alkoi poseerata jo huomattavasti rennomman näköistä porukkaa. Juhlien puitteet olivat todella hienostuneet, mutta tunnelma oli alkujännitysten jälkeen humanistijoukon keskuudessa kotoisa. Opetushenkilökunnan puheen pitäjää, taidehistorian lehtori Jorma Mikolaa lainatakseni oli ”hyvin kultuinen olo”.  Ruuaksi tarjoiltiin vaatimatonta vasikanniskaa ja sienikeittoa. Jo pelkästään näiden takia vuosijuhlille osallistuminen alkoi tuntua parhaalta lauantai-illanviettotavalta ikinä.

Kultua oli saapunut juhlimaan hurjat kahdeksankymmentä vierasta. Suurin osa juhlaväestä oli luonnollisesti kultulaisia, mutta myös muiden humanistialojen ainejärjestöedustus oli laaja. Tapansa mukaisesti Tiima edusti historian opiskelijoita näyttävästi. Avoimen mikin aikana TMK kajautti perinteisen virtensä, mutta valitettavasti lasit pysyivät juhlien sen hetkisen virallisen luonteen vuoksi pöydässä. Tällöin havainnollistui ainakin se, ettei tuleminen tunnu oikein miltään ilman juomista.

Illan varsinaisen juhlaosuuden lopuksi Teekkaritorvet tulivat tanssittamaan juhlijoita. Täytyy sanoa, että siinä kyllä omaan päähäni jämähtänyt kankean humppaorkesterimainen kuva kyseisestä kokoonpanosta sai ryömiä surkastuneeseen aivopoimuun häpeämään olemassaoloaan. Teekkaritorvet innostivat vauhdikkaalla foxillaan ja viisikymmentälukumaisella rokillaan niin onnistuneesti, että Tiiman edustuskin työntyi täydelle tanssilattialle onnekkaan istumapaikkajaon myötä löytyneen verbalaisseuransa kanssa.

Vaikka juhlien alussa kovasti painotettiin, ettei nyt olla sitseillä, vuosijuhlista oli silti bongattavissa muutamia sitsimäisiä piirteitä. Juhlien laululistoilta löytyi niin Unkarin viini kuin Silja Line Specialkin. Puhujat pitivät esittäytymisensä jälkeen aina niin mukavan tauon, että kuuntelijoiden suusta oli väkisinkin karata sitsimäinen tervehtiminen. Myös eräänlainen kiertopuhe saatiin aikaiseksi entisten puheenjohtajien kertoillessa muistojaan Kultusta ja siirtäessä nämä muistelut seuraajalleen.

Todellisen sitsifiiliksen loi kuitenkin juhlien päätepiste. Jatkoja vietettiin Teekkaritalolla, mikä ei saamamme pienen vuosijuhlaperehdytyksen jälkeen kuulostanut ollenkaan yllättävältä. Sen sijaan bussikyyti Lemmenlaivalla keskustasta Linnanmaalle onnistui yllättämään positiivisesti. Teemaan sopivat laulut kaikuivat bussissa niin kauniisti ja sulavasti, että kuskikin unohtui pyörimään liikenneympyrään.

Tiiman hallituksessa toimiessani minulle on välittynyt kuva siitä, että Kultulla ja Tiimalla on ollut pitkään lähes harvinaislaatuisen lämpimät välit. Tämä mielikuva sai vahvistusta vuosijuhlien spontaanin Tiiman ja Kultun yhteisten hetkien muistelun myötä. Kuten Kultun nykyinen puheenjohtaja Mari Partanen tämän järjestöjen välisen suhteen tiivisti vapun aikoihin tapahtuneen kielellisen kömmähdyksensä avulla, Kultusta ja Tiimasta syntyy kiima. En tiedä, onko tätä teoriaa kukaan käytännössä testannut, mutta ainakin yksi juhlien sponsoreista, Kaalimato.com, antoi tuotesijoittelunsa avulla tähän mahdollisuuden.

Kaiken kaikkiaan hieman ikäviksi pönötyspirskeiksi kuvittelemani vuosijuhlat olivat todellisuudessa onnistunut yhdistelmä hulppeiden puitteiden mahdollistamaa eleganssia ja rentoa yhdessäoloa, jonka upea juhlaseura sai aikaan. Kiitokset vielä Kultulle mahtavista vuosijuhlista - parin vuoden päästä on 50-vuotiaan Tiiman vuoro pyrkiä samankaltaiseen loiston ja viihtyisyyden tasapainoon. 

Miia Seppänen