Bakkanaalit, tuo tiimalaisten vuoden kohokohta! Monet seikkailut ovat alkaneet noista kosteista lihan ilotteluista Tetralla, ja usein vuosikurssien sisäinen yhteenkuuluvuuden tunne on muodostunut osittain juuri näitä juhlia valmistellessa.

Itsekin muistelen vielä lämmöllä aiempia Bakkanaaleja ja niiden kautta avautunutta uutta näkemystä monesta tiimalaisesta. Mutta tärkeintähän on näin vanhemman opiskelijan näkökulmasta, että viini virtaa ja patoumat purkautuvat. Tästä hyvänä ilmiönä ovat esimerkiksi Joonaksen Viralliset Terapiaistunnot viidennessä kerroksessa, joissa on vuosien aikana puitu muun muassa rakkauselämää, elämän suuria kysymyksiä, voiko siilejä kesyttää käymään lypsyllä ja Hegelin aatteita.

Tänä(kin) vuonna viini oli aivan erinomaista. Jopa niin hyvää, että usein sitä välttelevät tiimalaiset uskaltautuivat koskemaan tuohon Bacchuksen ilojuomaan! Ja kylläpä he saapuivat paikalle monilukuisina, sillä paikalla oli sellaisia vanhoja tekijöitä, joita ei oltu vuosiin nähty näissä mielen ja ruumiin parannusjuhlissa. Yhdistä verbaalisesti jo valmiiksi varsin näppäriä vanhempien vuosikurssien räkättejä, lisää mukaan hyvää viiniä ja laita heidät puhumaan keskenään. Lopputuloksena on uudelleen herännyt Tiiman KettuiluKerho (TVK). Makiaa! 

 

Koska muistelen iltaa lämmöllä, todettakoon samaan hengenvetoon, että fuksit lunastivat paikkansa aiempien vuosikurssien joukossa. Tarjoilu pelasi ja näytelmä oli varsin pätevä. Kiitoksia myös muista myöhemmistä illan viihdytyksistä, vaikka niihin allekirjoittanut ja osa porukasta ei enää jaksanut, tai kyennyt, kiinnittämään huomiota. Tämä siksi, että meillä oli hyvää viiniä, musiikkia sekä pitkiä keskusteluja muun muassa taloushistoriasta ja politiikasta. Wappuna te fuksit olette todellakin ansainneet haalarikasteenne!

Erikoistoimittaja Kivioja pääsi myös jututtamaan Bakkanaalien jälkeen ilmeisesti juhlien ainoaa kuokkijaa, erästä varsin tuttua indexiläistä, josta käytämme tässä jutussa vain salanimeä ”Tapsa”. Kaikkia urheilutoimittajia lainatakseni kysyin häneltä varsin filosofisen kysymyksen: ”Miltä nyt tuntuu?”

– Bakkanaaleille kuokkimaan pääsy oli unelmien täyttymys! Loistava fuksiesitys, jännittävän makuinen juoma ja paikalla oli kaikki parhaat tutut. Juhlien jälkeen oli vain pari ajatusta: olisipa bileet jatkunut vielä pidempään ja on varmaan hienoa olla tiimalainen! – Tapsa. Omasta mielestäni tämä ulkopuolisen asiantuntijan näkemys summaa hyvin monen tiimalaisen fiilikset illasta.

 

Kun kello alkoi olemaan jo monen mielestä _monta_ ja tilanne oli juuri riistäytymässä kaoottisuuden puolelle, piti suuresti kunnioitettu yliopistonlehtori Reija Satokangas puheensa ensimmäisistä Tiiman Bakkanaaleista ja väitti kovasti vuoden 2015 Bakkanaalien olevan hänen viimeiset Bakkanaalit. Toivottavasti Reija tarkoitti puheellaan näiden olevan vain hänen viimeiset Bakkanaalit osana oppiaineen henkilökuntaa ja saisimme nauttia hänen seurastaan vähintään kerran vuodessa myös tulevien Bakkanaalien merkeissä. Hyvänä juttuna meillä on meidän onneksemme kuitenkin vielä juhlien toinen vakiovieras, mahtava Erkki Urpilainen ☺.

Vaikka ilta oli taas aivan loistava, niin ei myöskään Bakkanaalien perinteisiltä ongelmilta voitu välttyä. Viini maistui vähän liiankin hyvin juhlijoille, ilta loppui aivan liian lyhyeen ja sitä jatkopaikkaa ei saatu taaskaan valittua yhteisellä päätöksellä. Nämä kolme asiaa liittyivät todennäköisesti toisiinsa. Ristiriitaisten tietojen vuoksi juhlakansa hajaantui aiheuttamaan pahennusta erinäisiin Oulun juottoloihin taikka suoraan jatkoille. Joiltakin draamailuiltakaan ei voitu välttyä, mutta onneksi tämä oli selvästi vain puhdistavaa ilmapiirin kannalta.

Itse palailin jo hyvissä ajoin kotia nukkumaan ja nukahdin tyytyväisenä viimeiseen ajatukseen: on mahtavaa olla tiimalainen. Myöhemmin kyllä heräsin vielä ja totesin, että en enää koskaan koske kiljuun.

Joonas Kivioja,

asiakirjahallinto, OYS