Kalevalanpäivän iltapäivällä pynttäydyin jännityksellä parhaimpiini ja lähdin juhlistamaan 55-vuotiasta ylioppilaskuntaamme vuosijuhlille Joken kanssa.

Aika tervehdyksellemme oli heti cocktail-tilaisuuden alussa ja suoriuduimme siitä hyvin, vaikka jännittikin. Myös minä suoriuduin, vaikka Joken vieressä seisominen hänen esittäessään onnittelut aiheuttikin jalkojen tutinaa. Yritin kovasti lähettää rauhoittavia ajatuksia Joken suuntaan ja hän ne varmasti otti hyvin vastaan, niin hienosti tervehdys ja runon lausuminen meni.

Onnittelujen jännittämisestä näki, että olimme molemmat hieman epävarmoja etiketin ja juhlissa käyttäytymisen suhteen. Varsinkin minä, jolle vuosijuhlat olivat ensimmäiset koskaan. Onnittelujen jälkeen saatoimme kuitenkin ottaa rennommin ja lyöttäydyimme yhteen muiden humanistien kanssa.

Ensimmäisiksi vuosijuhliksi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlat olivat varmasti täydellinen valinta. Tunnelma oli juhlallinen, mutta kuitenkin rento. Ihmiset alkoivat välittömästi keskustella keskenään Saalastinsalissa, mikä teki olostani lämpimän ja tutun.

Juhlassa oli monia nautittavia asioita kuten ruoka, viini, kamariorkesterin ja balettikoulun esiintymiset sekä mahtava seura. Ennen kaikkea ykköseksi nousivat kuitenkin inspiroivat ja mielenkiintoiset puheet. Puheissa painotettiin ylioppilaskuntaa toimijana, joka paiskii töitä opiskelijan, eli meidän kaikkien, hyväksi ja sitä, miten paljon ahkeruutta tuon hyvän toteutuminen vaatii.  Illan pääpuhujan, Suomi 100 vuotta -hankkeen pääsihteerin Pekka Timosenkin puheessa tuli esille, että emme voi saavuttaa asioita ilman kovaa työtä.

Se, mikä näin suuren työtaakan ottamiseen motivoi, tuli hienosti esille OYY:n hallituksen puheenjohtajan, Tiiman oman Siiri Nousiaisen puheesta. Hänen mukaansa se on rakkautta.

Näitä ja monia muita tärkeitä puheita kuunnellessani tajusin, miten merkittävää tällaisten tilaisuuksien järjestäminen on. Siellä ihmiset ymmärtävät, miten paljon heidän tekemäänsä työtä arvostetaan. Yksi tärkeä kunnianosoitus oli OYY:n ansiomerkkien myöntäminen. Kaksi vanhaa tiimalaistakin saivat merkin.  Kaiken kaikkiaan olimme ehdottoman ylpeitä Tiimasta koko juhlan ajan. Tiesittekö, että Pekka Timonenkin on Tiiman entinen puheenjohtaja?

Vaikuttaminen, muutos ja aktiivisuus eivät ole aina yksinkertaisia tai helppoja asioita toteuttaa. Siksi OYY:n vuosijuhlat ovat tärkeä juhla työlle, jota ylioppilaskunnassa tehdään ja samalla työlle, jota me kaikissa killoissa ja aine- ja harrastejärjestöissä teemme.

Se työ on usein raskasta ja ylitsevuotavaa, mutta tällaisten juhlien ansiosta aina välillä voi palauttaa mieleen, että sillä kuitenkin on jotain merkitystä. Ihan niin kuin sanoin loppuillasta Jokelle: ”Tuntuu, että tässä hommassa on jotain järkeä”.

Tätä oivallusta kelpasi juhlia jatkoille asti…

Elina Honkanen