Laskiaiseen liittyy keskeisesti monia perinteitä. Tavataan herkutella ennen alkavaa paastoa. Syödään laskiaispullaa, juodaan simaa ja jallua. Lasketaan pulkalla mäkeä kännissä. Saunailtaakin vietetään, mielellään mahdollisimman monen tietoteekkarin kanssa. Laskiaiseen liittyykin myös teekkariperinteitä, joita Tiima ry pyrkii häiritsemään parhaan kykynsä mukaan. Tänä vuonna järjestömme onnistui herkullisella tavalla. Nimittäin voittamalla mäenlaskukilpailun, jota varten erinäiset teekkarikillat valmistautuvat koko vuoden.

Voitonjälkeisessä jallunhuuruisessa tunnemylläkässä kilpailun odottamatonta menestystä analysoitiin oikein urakalla. Eräskin puhui tahdon ja päällikkyyden ratkaisevasta vaikutuksesta lopputulokseen koitoksessa. Tämä schopenhauerilainen näkemys sai runsaasti kannatusta. Tiimalaisia ajoi tahto, joka näkyi jokaisessa otetussa juoksuaskeleessa. Sitäkin suuremmin tuo universaalitahto ilmeni raivokkaassa kannustuksessa, joka violettien haalarien merestä kantautui halki Reikunkankaan.

Rationaalisemmat argumentoivat taktiikan puolesta.  Ja totta – joukkue toimi ryhmänä paremmin kuin useimmat muut. Kantotaakkaa jaettiin, vastustajaa blokattiin. Asioita käytiin läpi ennen laskua, mutta ei liikaa. Kolmas näkemys korostikin juuri tätä. Toimintatapoja ei ylianalysoitu hengiltä. Koko ainejärjestöstä huokui tietty kilpailunilo. Se, että joukkue kasattiin tsägällä viime hetkellä Karjalan päällikköbalsamin voimin loi positiivisen hälläväliä-asenteen.

Ei voi sanoa, että voittoa olisi lähdetty hakemaan. Pikemminkin vallitsi riemuntunne, joka nousi jonkinlaisesta kieroutuneesta vastustajan voitonhädän halveksunnasta. Jos ei tiimalaisilla ollut tarvetta voittoon, ei ollut sitten paniikkia häviämisenkään suhteen. Ehkä siinä salaisuus.  Kun pulkkaan istuttiin kummemmin murehtimatta, kevyt pilke silmäkulmassa, näytti meno varsin sutjakalta itse kilpailussa. Ja voittohan sieltä tuli. Ei helposti, mutta kuitenkin sillä lailla sopivasti.

Homma jatkui perinteiden myötä hankifutiksen merkeissä. Tiiman voitto kyseisessä ottelussa oli ilmeisesti odotettavissa. Kentän urotöissä saimme todistaa huikeaa taitoa ja uhrautumista kodin, uskonnon ja ainejärjestön puolesta. Jälleen merkki tahdon voittokulusta ja ainejärjestömme ylivertaisuudesta. Tosin on sanottava, että tiimalaisia oli pelissä mukana kolminkertainen määrä tietoteekkareihin nähden. Omalta kohdaltani voin tunnustaa, että voittoviina maistuu aina paremmalta, kun sen eteen ei ole tarvinnut tehdä pätkääkään töitä.

Tapahtumaa itseään on kiiteltävä, sillä se yllätti suosiollaan. Suurin osa fukseista odotti ilmeisesti, että mäenlaskussa on mukana muutama tiimalainen ja joku sammunut teekkari, mutta osanotto yllättikin. Markkinoinnin tehottomuutta vai välinpitämättömyyttä ensimmäisen vuoden opiskelijoiden osalta? Sitä en tiedä, mutta lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä. Jatkobileissäkin porukkaa oli kiitettävissä määrin, vaikka on myönnettävä tässä vaiheessa iltaa allekirjoittaneen aistien alkaneen pettää. 

Voittajan on helppo hymyillä. Siihen pyrittiinkin illalla, kun ei enää saunan lattialla maatessa muuhun kyetty. Ensi vuonna uusi jengi, uudet kujeet ja mielellään voitto kotiin!

Terveisin

Kai Lasinen

Kuvat lainattu hävyttömästi ja luvatta Tiima ry:n Facebook-sivulta.