Keskiviikkona 7. tammikuuta ranskalainen satiirilehti Charlie Hebdo joutui terrori-iskun kohteeksi. Yksityiskohdat ja tapahtumien kulku ovat luettavissa melkein mistä tahansa lehdestä.

Satiiri luokitellaan ilmaisukeinoksi, kantaa yhteiskuntaan ottavaksi kirjalliseksi tai kuvalliseksi tuotannoksi. Toisin sanoen taiteeksi, samalla tavalla kuin Daniel Defoen Robinson Crusoe tai Leonardo da Vincin Mona Lisa. Jos joku tarttuisi aseisiin fiktiivisen haaksirikkoutujan tai salaperäisesti hymyilevän naisen takia, olisi sitä hankalaa ymmärtää. Yhtään helpommin ei ole hahmotettavissa se, miksi joku suunnittelee terrori-iskun kuvan takia, jonka yhtenä päämääränä on huvittaa.

Tapaus järkytti ihmisiä, mikä näkyi muun muassa yli 15 000 ihmisen mielenosoituksena Pariisissa ja sosiaalisessa mediassa tekstillä Je suis Charlie (”Minä olen Charlie”) leviävinä kampanjakuvina. Yksi Twitter-tilinsä profiilikuvan vaihtajista oli Ranskan pääministeri Manuel Valls. Yleisesti iskun ei katsottu kohdistuvan vain Charlie Hebdo -lehteä vaan myös sananvapautta vastaan. Mitä jää jäljelle, jos sananvapaus poistetaan? Vain massatuotantona tehtailtuja mielipiteitä, jotka eivät synnytä uusia ideoita tai puhuttelevia taiteenlajeja. Erityisesti historioitsijoille sananvapauden tila on tärkeä huomioida: sensuuri vaikuttaa annettuun kuvaan todellisuudesta.

Silminnäkijöiden mukaan toimitukseen hyökänneet miehet julistivat toimivansa profeetan Muhammedin kostona ja huusivat Allahou Akbar, ”Jumala on suurin.” Helsingin muslimien internetsivun mukaan islam vastustaa vahvasti aiheetonta väkivaltaa ja surmaamista. Lisäksi (muslimisotilas) sotii uskontonsa, maansa ja kansansa puolesta aseistettuja vihollisia vastaan. Hyökkääjät eivät siis toimineet uskontonsa ohjeiden mukaisesti, vaikka perustelivatkin tekonsa juuri sillä. Jopa Ranskan muslimineuvosto totesi teon olleen hyökkäys demokratiaa ja lehdistönvapautta vastaan.

Charlie Hebdo ei suinkaan keskity kritisoimaan islamia vaan ulottaa kritiikkinsä muidenkin kirkkokuntien lisäksi niistä riippumattomiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Jos yhden ryhmän kohdalla arvostelu ja kritiikin esittäminen kielletään, ilmiö leviää pian muihinkin eikä lopulta suvaita minkäänlaista kommentointia mistään. Satiiri on tehokas keino tuoda esiin poikkeavia näkökulmia ja epäkohtia sekä herättää keskustelua. Tuloksena ovat kehitys, uudet suhtautumistavat sekä parempi tulevaisuus.

Teollaan hyökkääjät lisäsivät jo aiemmin vallalla olleita epäluuloja, väärinkäsityksiä ja jännitteitä. Nytkin, vuorokausi iskun jälkeen, ympäri maailmaa kotoisin olevien sarjakuvataiteilijoiden vastaukset leviävät internetissä kiihtyvällä tahdilla. Loppujen lopuksi sanan- ja ilmaisunvapaus ovat asioita, joita ei saa tai voi pysäyttää. The pen is mightier.

Sinikka Kauhanen