Kuulumisia valmistuneelta tiimalaiselta Kreikasta.

 11032743_10153838486811988_259634526_o.j 

Suopeat terveiset Praavdan lukijoille elämänmakuisen Attikan rantamilta. Kapean Zigrou-kadun varrella, aivan Ateenan Akropolis-kukkulan takasyrjällä kohoaa keltainen uusklassinen talo kuin puskista. Se on Suomen Ateenan-instituutin päärakennus, missä tänä keväänä ratkotaan myyttejä.

Itsestäni sen verran, että keskipitkän, lähes seitsemän vuotta kestäneen opiskeluaikani päätteeksi valmistuin yleisen historian maisteriksi tammikuussa 2015 ja lähdin sen sileän tien CIMO-harjoitteluun Ateenaan, missä pidän yllä suomalaisen tieteen ja tietysti samalla Tiima ry:n profiilia aina heinäkuulle saakka.

Hellaassa tienaan leipäni tekemällä useita hommia. Työtehtäväni koostuvat nettisivujen koodaamisesta, erilaisten julkaisujen ja kirjojen taittamisesta, sisällöntuotannosta ja sosiaalisesta mediasta. Sen lisäksi olen mukana arkeologisilla kaivauksilla Tirynsissä ja Sisilian Naksoksella. Koska myös instituutin johtaja arkeologi Jari Pakkasen ominta-alaa ovat 3D-dokumentoiti ja kvantifointi ja uusien tietoteknisten metodien hyödyntäminen klassillisessa arkeologiassa, huomaan yhtäkkiä olevani keskellä tietokonemaailmaa. Miten humanisti on tänne päätynyt?

Opiskeluvuosinani kartutin tietojani ja taitojani valitsemalla sivuaineet siten, että niiden avulla oli historian opiskelijan helppo hankkiutua opiskelemaan ulkomaille antiikintutkimusta. Aihepiiriin liittyivät myös kandi ja gradukin. Osallistuin Suomen Rooman- ja Ateenan-instituuttien kursseille kolmeen otteeseen, jolloin tutuksi tulivat sekä alan henkilökunta että muiden yliopistojen opiskelijakollegat.

Nyt neljännellä, ensimmäisellä palkallisella komennuksella, totesinkin hieman yllättyneenä, että kyseiseen tehtävään valittaessa ylitse muiden eivät kohonneetkaan jännittävät sivuainekokonaisuudet tai jonkin sortin ylemmän tiedon hallinta. Ehei. Suurin hyöty oli siitä, että vuosina 201114 kun päätoimitin tätä kyseistä ainejärjestölehteä, toimin samalla sen taittajana.* Taittamiseen käyttämäni erilaiset kuvanmuokkaus- ja taitto-ohjelmat ovat samoja, joita myös instituutti käyttää, ja sen vuoksi pääsin käyttämään niitä nyt myös Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen. Elämä on yllätyksiä täynnä kaikki tyynni myös historian opiskelijalle.

Siksipä myyttien murtaminen ei ole täällä pelkästään sitä, että kuljen antiikin raunioiden seassa. Se on ennen kaikkea sitä, että historiatieteistä valmistuneella on kaikki mahdollisuudet työllistyä omalle alalleen ja saada hyviä työkokemuksia humanistiselta alalta – mikäli se on tavoitteena. Olen itse vielä tuore maisteri ja työni on harjoittelu, mutta myös hyviä harjoittelupaikkoja jahdataan kuin kettuja loordien niityillä. Siksi kannattaa pitää aina mielessään vaihtoehtoisia urasuunnitelmia.

Vaikka opintopisteitä minulle kertyi enemmän kuin tutkintoon mahtuu ja vaikka kulutin vuosikausia ainejärjestö-, kilta- ja osakuntatoiminnassa, vahvistivat ne päämäärätietouttani oman tulevaisuuteni suhteen. Nykyisistä opiskeluajan ja opintotukikuukausien rajoittamisesta huolimatta kannustan kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja. Kansainvälistymistä kannattaa harkita, sillä erityisesti humanisteilta tullaan tulevaisuudessa vaatimaan yhä laajempia tietoja ja taitoja työelämässä, eikä ulkomaankokemusta varmasti katsota pahalla.

Summa summarum: opiskelu tai työharjoittelu ulkomailla on kannattava valinta. Opiskeluaikana hankittu kansainvälinen kokemus tuo mukanaan kielitaitoa ja vieraiden kulttuurien tuntemusta. Ne ovat laajalti hyödyksi myös työelämässä, sillä työmarkkinat kansainvälistyvät ja korkeakoulutetulta osaajalta odotetaan usein kansainvälisyystaitoja. Kun pääsee tekemään oikeasti itseä kiinnostavia hommia, on myös kiva todeta, ettei työnteko opiskelijalle välttämättä olekaan poikkeuksetta vain sarja köyhyyden aihetuttamia pakkoliikeitä.

Vappua odotellessa,

Uula Neitola, Ateena

*somevastaavan kursiivi